maukkaimmat matkamuistoni ISTANBUL

Istanbulissa ruoka ei ole vatsantäytettä, vaan intohimo ja elämys.

Kahvalti-aamiaisella tarjotaan rapeakuorista leipää, valkoista juustoa, hunajaa, hilloa, kananmunia, tomaatteja, kurkkua, oliiveja, makkaraa ja tietenkin kahvia tai teetä. Kenen vatsaan vielä mahtuu, voi herkutella aamiaisravintoloiden erikoisuuksilla, kuten pienestä paistinpannusta tarjoiltavalla mehevällä menemen munakkaalla. Jos päivällinen, ögle yemegi, on täyttävä, saattaa illalliseksi, aksam yemegi, riittää pelkkä meze. Meze on oikeasti alkupala, mutta pienien ruoka-annosten valtavasta valikoimasta voi koota itselleen helposti koko aterian.

MIKSI JUURI TÄNNE
historiallinen idän ja lännen kohtauspaikka kiehtoo tarinoillaan, ainutlaatuisesta ruokien sekamelskasta jää hyvä maku suuhun

MIHIN IHASTUIN
suolaiset pistaasipähkinät, makea hunaja, sametinpehmeä jogurtti, voimakas valkosipuli,raikas minttu, mehukas vesimelooni, täyteläiset oliivit, aromikas anis


Hintelän näköinen viiksekäs mies kantaa suurta tarjotinta korkealla päänsä yläpuolella ja kajauttaa kantavalla äänellä "kuumaa teetä!" Mies kiertelee ihmistenpaljoudessa sujuvasti, kauempaa näkyy vain päiden yläpuolella keinuva tarjotin. Pienet höyryävät teelasit menevät nopeasti kaupaksi.

Olen matkalla Prinssisaarille, 20 kilometrin päähän Istanbulin keskustasta. Saariryhmä on saanut nimensä sulttaanien hovien epäsuotuisista prinsseistä, jotka joutuivat "jäähylle" karkoitetuiksi pienille Marmaranmeren saarille. 1800-luvun puolivälin jälkeen luonnonkauniista saarista tuli varakkaiden istanbulilaisten kesänviettopaikka. Büyükada on saarista suurin, sen nimikin tarkoittaa suurta saarta. Viktorian aikaiset pitsikoristeiset huvilat ja rehevät puutarhat luovat raukean ilmapiirin. Tasokkaat kalaravintolat pitävät huolen siitä ettei saarelta viitsisi lähteä ennen kuin on ihan pakko, illan viimeinen vuorovene onkin usein ääriään myöten täysi.

Saaristoretki on kuin terapiaa ja antaa mukavaa vaihtelua miljoonakaupungin hälinälle. Saarilla ei ole ensimmäistäkään autoa, sillä moottoriajoneuvot ovat kiellettyjä. Taksiliikenne hoituu vanhan ajan hevosvankkureilla, sataman vankkuriasemalta voi vuokrata itselleen kyydin vaikka koko päiväksi.

Ihan kaikkiin paikkoihin ei hevoskyydillä kuitenkaan pääse. Jyrkän kukkulan huipulla sijaitsevalle Ayayorgin luostariraunioille saan kivuta omin jaloin. Olen vakuuttunut oikeasta reitistä vasta kun näen puihin sidottuja valkoisia nauhoja. Nauhat edustavat toiveita tai rukouksia, joita paikalliset jättävät pyhiin paikkoihin. Itse en ehdi solmia edes nauhaa puuhun kun toiveeni jo toteutuu ja polku vie minut pienen ulkoilmaravintolan portille. Huikea panoramanäkymä on kaunis kuin postikortti ja kukkulalle sikin sokin katetut pöydät vetävät kulkijaa puoleensa kuin magneetti. Pyyhin vielä hikeä otsaltani ja yritän saada pomppoilevan sydämeni rauhoittumaan kun tarjoilija jo kiiruhtaa luokseni huurteinen Efes -lasi kädessään. Koskaan ei olut ole maistunut näin hyvälle!

NÄITÄ ON IHAN PAKKO MAISTAA
*cigara böregi, sikarin muotoiset vuohenjuusto-fillotaikina piiraat
*sucuk salami, maukas arkimakkara
*karides güvec, katkarapupaistos
*pide, turkkilainen pizza
*firin sütlac, uuniriisivanukas
*menemen, aamiaismunakas
*haydari, valkosipulilla maustettu jogurttikastike
*meze, kylmät ja lämpimät alkupalat
*lokum, turkish delight, marmeladityylinen makeinen

KYYTIPOJAKSI
*ayran, jogurttijuoma
*cay, pienistä laseista tarjoiltava maukas tee
*kahve, vahva kahvi, jonka hienoksi jauhetuista poroista voi ennustaa tulevaisuutta
*elma cay, kuuma omenajuoma
*raki, anisviina, joka nautitaan kitkerähkön punajuurimehun kanssa
*efes, raamatun Efesoksesta nimensä saanut paikallisolut

PAIKALLISIA ERIKOISUUKSIA
*Kanlica jogurtti, Aasian puolella sijaitsevan Kanlican kaupunginosan erikoisuus
*paistetuilla pikkukaloilla täytetyt leivät, paikallisten rakastamaa välipalaa myydään veneestä Galatan sillan kupeessa Eminönün rannassa
*saksanähkinöillä täytetyt taatelit, joita leikkimielisesti kutsutaan turkkilaiseksi viagraksi; turkish viagra, Egyptiläisestä maustebasaarista

TULIAISIKSI KOTIIN
*mausteita
*saksanpähkinöillä täytettyjä taateleita
*oliivilöjystä ja maalaismunista valmistettua majoneesia
*kahvia, Mehmet Efendin kuuluisasta kahvipaahtimosta maustebasaarin läntiseltä uloskäynniltä
*siyah cam bali, tummaa metsähunajaa
*oliiviöljyä
*beyas peynir, fetatyylistä juustoa
*paikallista tunnelmamusiikkia, esim. Köpryler CD


TURKKILAINEN KATKARAPUPAISTOS, KARIDES GÜVEC
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
1/2 vihreä chili
2 tl oliiviöljyä
200g tomaattimurskaa
ripaus merisuolaa
1/2 tl vastajauhettua mustapippuria
200 g valutettuja pakastekatkarapuja
1/2 dl punalaimaemmental raastetta

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulin kynnet. Poista chilin kanta ja siemenet, silppua palko.

Kuumenna öljy pannulla ja kuullota siinä sipuli-, valkosipuli- ja chilisilppua. Kaada pannulle tomaattimurska, mausta suolalla ja pippurilla.

Käännä hella nollille ja lisää katkaravut. Sekoita pohjia myöten.

Kaada seos uunivuokaan, levitä päälle juustoraaste ja paista karides güvecia 200 asteisessa uunissa 20 minuuttia. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.